Kyynelin muistelen, sitä iltaa
ja hänen katsettaan,
siinä oli jotain erikoista
jonka muistan vuosien taa.
Me oltiin ne kaksi yksinäistä
öisillä teillä kuljettiin.
Toisillemme tarinoita
menneisyydestä veistettiin.
Meitä yksinäisyys yhdistää,
sen tuskan voi vain toinen,
yksinäinen ymmärtää.
Me oltiin ne kaksi yksinäistä
pimeässä, auton valojen hämärässä
tarpeeksi lähellä koskettaa
tarpeeksi kaukana unelmaa.
Kyynelin muistelen, sitä iltaa
ja hänen katsettaan,
siinä oli jotain erikoista
jonka muistan vuosien taa.
Kun nousin paikaltani
vielä häneen katsomaan,
Ja kuinka surullisin silmin
hän minuun katsoikaan?
Jäi selkäni taa
monta katsetta kaipaavaa.
Jäi selkäni taa
monta katsetta polttavaa.
Jäi selkäni taa
Toinen yksinäinen,
siltikään tekoani kadu en,
sillä häntä muistelen,
kun yksinäisyyden yössä
palelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti