30/30

Hamuan, hamuan, hamuan lisää!
Tarvitsen, tarvitsen, tarvitsen ja kerään!
Hamuan, hamuan, hamuan lisää!
Kuin hullu orava, enkä omista
yhtään mitään!

29/30

Vaiti olivat askeleet,
kaksi hiljaista samassa huoneessa,
halaus takaapäin ja
kuiskattu anteeksi pyyntö,
joka hiljeni hiuksiin.

Vaiti olivat askeleet,
kaksi hiljaista samassa huoneessa,
katsoivat toisiaan,
poskillaan kyyneleet
hiljaisena virtana valuen.

Vaiti olivat askeleet,
kaksi hiljaista samassa huoneessa,
eikä enää mikään voisi erottaa heitä
koska hiljaisuus oli heidän
ja vain heitä varten.
Sillä hiljaisuus
oli heidän äänensä.

28/30

Oletko tulossa takaisin
ja milloin sen teet?

Tuletko silloin
kun päivät jo
aamuun valkenee?

Vaiko silloin
kun yöt on pitkät
ja taivas pimenee?

Oletko tulossa takaisin
ja milloin sen teet?

Vai heitätkö hukkaan kaiken,
minkä kerran teit,
silloin sä jättämiltäs lupauksilta
siivet veit.

27/30

Päät vain töksii

Päätöksiä, päätöksiä
lopettaa ja alkaa jotain
Päätöksiä, päätöksiä
toteuttaa ja tehdä jotain
Päätöksiä, päätöksiä
mennäkkö vai olla vain?
Päätöksiä, päätöksiä
Kiitoksia, tarpeekseni
jo sain

26/30

Olavinlinna

Linna kuparikattoinen,
kivimuurinen.
On kolme tornia sen
suojassa Saimaan rantojen.
On laulua tulvillaan kesän,
vaeltavine vieraineen,
salit nuo kivimuuriset
ja otsikoissa nuo
Ooppera uutiset.

25/30

Sanat sekoittuivat
taivaanrannan punaiseen utuun.
Ensisäteet kultasivat
puiden latvat.

Tuuli puistatti lehdet puista,
ne kulta sateena leijailee
ylläni mun

21/30

Sua toivoisin
silloin kerran
suudelleeni,
mutta aika on jo mennyt,
ei tule koskaan takaisin.
Jääneet ovat jälkeen
päiviin menneisiin.
Nuo haavekuvat
joita silloin
toteuttanut en.

24/30

Yhdessä yössä
me kuljettiin.
Sinä toisaalle menit,
minä tänne kävelin
Sinä toisaalle menit,
minä tänne kävelin.

Voisimpa taivuttaa aikaa
alla mustan tähtitaivaan,
mitä saikaan aikaan
miete tää
Iloinen mielein
vain jäljelle jää

Yhdessä yössä
me kuljettiin.
Sinä toisaalle menit,
minä tänne kävelin
Sinä toisaalle menit,
minä tänne kävelin.

23/30

Monta mieltä, mielessäin
toinen kieltää, toinen tahtoo,
kolmas kuulee, neljäs kahtoo.
Hajoittaa nuo kysymykset,
mitä mieltä toiset on?
Hajottaa nuo kysymykset,
keneen rakastun?
Hajottaa nuo kysymykset,
Joihin vastata ei voi?

Kun kaiken yhteen mieleen
puristaa jo voi,
se jo sinut itsessään
todellisuuteen toi,
läsnä oloo, hetkestä hetkeen
kulkemaan ohoi !

22/30

Törmätä voi missä vaan,
Siellä jossain missä ei kuvitellutkaan,
moi vaan ja taas tavataan,
kun maailmalla kuljetaan.

20/30

Muutto aurat lakaisevat
teitä taivaan
vuodet vaihtuvat
syksystä kevääseen
ja keväästä syksyyn
ja taas uudestaan
ja taas uudestaan
ja taas uudestaan
muutto aurat lakaisevat
teitä taivaan.

19/30

Tuuliainen
huokailee
kuiskauksiaan
verhonlaitoihin

18/30

Lapsi
Onnellisen omenainen
on tuo hymysuu
lauluansa, nauruansa,
ei pidättele
vaan sen luo

17/30

Kuuluuko? Kuuntelen,
Oletko siellä?
Mihin oikein olet joutunut?
Onko siellä hätä tilanne?
Miksi et vastaa minulle
Odotan vastaustanne?
Kuuntelen?

Kuuluko kuuntelen, täällä kuuluu
Kävin tiputtamassa kakkoslastin,
Torpedoitavaksi. Hätä suuri. Kuuntelen
Tilanneraportti
mitkä vihollisalukset
ovat kohteenanne?
Kuuntelen

Sir te ettenyt ymmärrä
Te itse ette ymmärrä,
tilanne on hyvin vakava.

Sir kaikella kunnioituksella
tämä on aivan paskajuttu,
Kuten hyvin ymmärrämme
Ei ette ymmärrä
Mitä en ymmärrä
Sir kävin juuri paskalla
Sitähän te kysyitte
ja minä vastasin
Kuuntelen

Radiohiljaisuus
Lopetan.

16/30

Jäätävää kylmää, polttavaa kylmää

Galaktista kylmää, ytimiä kylmää,

Varpaita kylmää, hampaita kylmää

Tuulet kylmää, pakkanen kylmää

Syksyä kylmää, yöt kylmää

Alkaakin olla kylmää, kylmää

Runohaaste 15/30

Kun sä kerrot tarinas
kauniit ja komiat

Ja niin saamme
kulkea polkuja
joita jalkamme
ei koskaan
kulkenut oo

Ja, niin
pääsemme maailmoihin
uusiin, tuleviin kuvitelmiin,
joita tavoittaa kerran mekin
jo saamme

Siis kerro tarinas
kauniit ja komiat
et koskaan tiedä
ketä sanoillas
innoittaa voit.

5.10.2015
Salla

Runo haaste 14/30

Totuus:
Ota kiinni elämästä,
anna rakkautta sydämiin
elonhenki iloinen
unelmilla,
murheisten myrskyjen
yli purjehtii

Runo haaste 13/30

Tämä on sinulle

Sinulle tämän lauluni omistan,
tunteeni, sieluni, sulle kuvitan,
matkaa ei koskaan välillämme,
kun vain ajatus toisesta lähellämme
ja näin mä sinua mietin.

Olen onnellinen kun,
saan olla ystäväsi sun,
viettää aikaa vierelläs,
olla sun lähelläs.

Tavallisesta arjesta,
läsnä olosi tekee jotain
niin kaunista
että maailma hymyilee.

Runo haaste 12/30

Syksyn sanoja

Sanasi haipuvat mielestäin,
katosivat hiljaa hengähtäin.
Kuin syksyn lehdet pudoten,
maahan ruskamaton maalaten.

Kuin viime syksy,
en muista milloin loppui,
taittui talveen kadoten,
nuo viimeiset sanas,
joita enää muista en

Hyvästi kesä, hyvästi syksy
Talvi tulla saa,
kun en enää mitään

jää kaipaamaan.

2.10.2015 salla

Runo haaste 11/30

Särkyneille

Miksi kerään rikki menneet?
Miksi kerään hajonneet?
Miksi ehjäksi yritän kuroa
nuo niin selvästi särkyneet?

Pukeudunko näin hautausmaan viittaan?
haenko lohtua luilleni?
Vai olenko vain särkynyt peili
ja särkyneissä näen kuvajaiseni?

Miksi kerään rikki menneet?
Miksi kerään hajonneet?
Miksi ehjäksi yritän kuroa
nuo niin selvästi särkyneet?

Koskeeko minuun yhtäpaljon
vai kaikista eniten?
Olenko niin rikkinäinen,
että muita, niin, pelkää en?

Miksi kerään rikki menneet?
Miksi kerään hajonneet?
Miksi ehjäksi yritän kuroa
nuo niin selvästi särkyneet?

Vai johtuuko tämä siitä,
että ainakin kerran
maailmani, hajonnut on?
Pudonnut pois pohja alta,
eikä enää ole kuolematon?

Kerään rikki menneet,
kerään hajonneet
ja ehjäksi yritän kuroa
nuo niin selvästi särkyneet.

Sillä se on jo paljon,
kun pienen hetken
hellyyttään antaa voi.
Kun pienen hetken iloita,
eikä kukaan vaikeroi.

Kerään rikki menneet,
kerään hajonneet
ja ehjäksi yritän kuroa
nuo niin selvästi särkyneet.

Se on jo paljon,
kun kaiken kasaan saanut on,
ja valita niistä, mikä säilyä saa
mikä ajan kanssa, kadota voi.

Kerään rikki menneet,
kerään hajonneet
ja ehjäksi yritän kuroa
nuo niin selvästi särkyneet.

Aika ehjää, suru parantaa,
monen monta kanssa kulkijaa,
Aika ehjää, suru parantaa,
itsen, kun itkee pois tuntojaan
Aika ehjää, suru parantaa,
kaikki, jotka tuon matkan aloittaa:

Keräämällä rikki menneet,
keräämällä hajonneet
ja ehjäksi kuroutuu
nuo niin selvästi särkyneet.

1.10.2015.  Salla