Oi suuri sielujen säveltäjä
miksi matkaani suuren sydämen annoit?
sen lempeyttä ihmettelen, ja lujuutta
kuinka elämän rihmoin sen
kursinut kokoon oot.

Sä sieluuni istutit, jonkin
joka tahtoo elää.
joka tahtoo kokea ja tuntea,
vaikka välillä pelkään.

Sä kehoni kursinut kokoon oot, laitoit
pienen palan pihlajaa,
hentoa tähtipölyä,
tavaankannen kirkkaudesta
pienen hippusen tulista laavaa,
palamaan sydämeeni.

Tuiketta silmiin, henkäyksen
kosmista tuulta keuhkoihini,
Ruusujen punaa huulilleni,
Kourallisen, ikuista hyvyyttä harteilleni,
etten kiirehtisi liikaa.

Oi suuri sielujen säveltäjä
miksi matkaani suuren sydämen annoit?