Kaikki tuo kirjoitettiin,
syvälle sun syvyyksiin,
niinkuin tuo kaunis teko,
joka elämällekkin siivet sai.
Mihin tarkoitettiin,
meidät jo kulkemaan eteenpäin?
Tarttumaan tilaisuuksiin
ja vain tanssimaan eteenpäin?
Kaikki tuo kirjoitettiin
hymyihin huolettomiin,
sammumattomiin unelmiin,
rakkauden osoituksiin.
Taas päivään tulevaan,
valmiina nousta saan,
kaikujakin eilisen
ehkä kuulemaan,
katseeni laitan kulkemaan,
tunteaksein unelmain
Valoa, valoa vain,
jälleen aamuuni mä sain
ja kaikki kohdallaan
uusi tuuli puhaltaa
Kuljen rantaa pitkin,
pieniä askeleita, eteenpäin
ja välillä vilkaisen taakseni
ja nään jälkiä jäljessäin
Minä muutan maailmaa,
minä muutan aikaa,
liikkuen uuteen paikkaan,
saaden jälkiä aikaan
huomaamatta lainkaan,
ellen katso taaksepäin.
Siispä uusi tuuli puhaltaa,
kaikki on kohdallaan
ja tässä aamussani ain,
on valoa, valoa vain
Kuuletko silmilläsi kun kerron sinusta?
Sinä ajassa harmaantunut puu
ladon seinissä, hopean harmaa ja juhlava.
Sormeni hapuilevat pintaasi pitkin,
ne tahtovat ymmärtää sinua,
jokaista rosoista kohtaasi,
jokaista särkynyttä osaasi.
Ja lopulta minun pitää rikkoa sinut,
irrottaa jokainen ruostunut,
hieman vääntynyt naula kehostasi,
joka satuttaa sinua.
Nuo haavat,
jotka ovat pitäneet sinua kasassa
kaikki nämä vuodet.
Olinko ensimmäinen, joka repi ne esiin?
Irrotti sinut siitä, missä olit ollut
kaikki nämä vuodet,
luhistuneena kohtaloosi.
Jokaisesta haavastasi nään läpi sinut.
Tarvitsit sitä tullaksesi uudeksi,
ollaksesi jotain muuta
kuin tuulessa huojuva lato.
Ja silti jokaisessa palassasi,
on pala muistoasi
ja jokainen osasi
on sitä purettua latoa.
Sitä jonka pintaa sormeni kulkivat,
tunsivat ja löysivät.
Olet nyt jotain uutta
ja jotain vanhaa, irrotettua
ja uudelleen kasattua,
joten anna tarinasi jatkua
uuteen tarinaan.
Anna elämän jälleen kuljettaa sinua,
sinä hopean hohtoinen puu
Kyyneleet, suruni siivet
lentäkää minne teidän pitääkin,
tulkaa viemään murheeni,
älkääkä jättäkö minua yksin.
Tunteet jo valuneet,
tuskaiset ja polttavat,
herkät ja kaipaavat.
Kyyneleet, suruni siivet
lentäkää minne teidän pitääkin,
tulkaa viemään murheeni,
sulkekaa silmäni uneen.
Unella lakaiskaa mieleni tyhjäksi,
antakaa edes tyhjä huominen,
jotta alusta alkaa voin.
Kyyneleet, suruni siivet
lentäkää minne teidän pitääkin,
tulkaa viemään murheeni,
jotta edes eteeni näkisin.
Valaiskaa silmäni uuteenhuomiseen,
tähänpäivään, luomiseen.
Tehkää minusta minut ja
ehjempi jälleen,
jotta anteeksi antaa voin.
23.9.2015 S.P.
Tämä on puu
ja oksia sen
sanoja lehdet
tuuleen ne temmaten
kuin
syksy.
Tuuleen kaikki sanat
pudottaen
talvea kylmää
alastomana
odottaen
Hiljaa
vaiti pimeydessä
ajasta aikaan kulkien.
Päivä yöksi muuttuu
valot varjoiksi käy
ja valot alta lehtien
lampuista syttyy
näkyviin temmaten
päiväiset varjot
valoon näkyviin.
Paljastaen uudet puolet,
joita nähty vielä ei.
Nukahtaminen
Tänään mä nukkua saan,
huomenna herään uudestaan
huomenna herään uudestaan
Silmät jo painuu kiinni
ja mieli levon saa
ja mieli levon saa
Tänään mä nukkua saan,
huomenna herään uudestaan
huomenna herään uudestaan
Muisto
Olet kuin väre
veden pinnalla
Tuulen kuiskaus
hiuksissa
Olet muisto
mun mielessäin
Sua muistelen
ystäväin
21.9.2015
