Epänormaalin entiteetin normaali kohtaaminen

Tämä on epänormaalin entiteetin normaali kohtaaminen
eli silkkaa kauhua, pelon sekaista tuskaa,
ohimotkin kylmänhikeä kuskaa.
Ovatko nuo zombeja, kummituksia
vaiko vain pelkkiä kangastuksia?
Törmäsitkö jo vampyyriin, ihmissuteen,
Kuolemaan mustine kaapuineen?
Hei Noitiako tuolla vain haahuilee?

Koukku nenät ja vänkyrä sormet,
Kulkee jo kokeillen olkapäätä,
toinen taputtelee säärtä,
ne tahtoo susta keiton keittää,
puhtauden maun hajuilla peittää.
Ihmettelet miksi käsi
 sun vatsaasi veistää.

Onneksesi kaaduit sekaan luurankojen,
veljien valkoisten vanhojen,
Hautauduit hetkeksi
ja noidat kannoilta karistit,
ne alamaailmaan alistit.

Mitä ovat nuo entiteetit?
Olennot aineettomat,
vaiko vain mielen kangastusta
Vai sittenkin totuus mustuuden musta,
Mikä on lie totuus henkiolennosta?

Onko metsässä huutava kratti,
lampussa henki ja sulla 9 henkinen katti,
Ootko nähnyt enkelin, demonin, jumalan ja saatanan,
kuolleen jo elämään palaavan.
Uskotko esi-isiin, henkiin, olentoihin kerran kuolleisiin
tuolta manalasta tulleisiin

Katso lähempää jos et usko
Peilin pinnassa lähellä iltaa
Kimaltaa tuo haltijoiden kulta aarre.
Haituvaa ilmaa luulemme olleen
Kunnes kunnes kuulemme sanat
joista tiedämme kuolleen tulleen

Normaalia, en tiedä siitä
Kauhua, en pelkää niitä
Henget olkoon ja kulkekoon
Niitä morjestan, jos kohtaamme
ja kaikki tuo jääköön tulevaan.
Sillä en tunne yhtään niistä,
enkä näin ollen yön uniasi riistä.

Puutarha

Puutarhaan tie talon takaa kulkee,
kivikö tuon reitin sulkee?
Matkaatko tuonne omenatarhaan,
kukkien maahan?
Vie matka läpi polkujen,
 kuusikujien,
alta koivujen vehreiden.
Näät tammet, saarnet, haapojakin
puut kaikki jotka tänne istutin.
Laske katseesi alas, kohdalle kukkien
Älä juokse ohitse, ei ole osasi turistin.
Malta mielesi ja kulje hiljaa
katsele tuota puutarhurin viljaa.
Orvokit tunnistat, ruusutkin
alta köynnöskaarien, kuljet perästä puutarhurin.
On tähtösiä, kelloja, kaunokkeja
On vuokkoja, lumpeita lupiineja
On kalloja, kanervia, voikukkiakin
On peitetty polunreunat kivin ja sammalin.
On kalliota, niittyä villiä vain
Nämä lehtikuuset lahjaksi sain
Mitä puutarhalta tahdot, katsele vain
Mun mentävä on, sä tänne jää
Istu tuohon penkille
Niin taattua on
että aika häviää.

Kukkaniitty

Kukkaniittyllä tanssittiin lapsena
seppeleet päässä ja koruina kaulalla.
Siellä me leikittiin häitä
kukkaniityllä tanssien.
Siellä monta niin erilaista kukkaa
tuolla muistoissa lapsuuden,
tuolla kukkaniityllä kirmaillen
seassa perhosten, kimalaisten ja kukkien!

Enkeli

Kulje kanssani enkelini
suojaa askeleitani
missä ikinä menenkin

Kulje kanssani enkelini
opeta maailmaa tuntemaan
ja sen teillä kulkemaan

Kulje kanssani enkelini
Auta, ystäviäni, perhettäni, lähimmäisiäni
Ja minua rakkautta oppimaan

Kulje kanssani enkelini
kulje vierelläni, sillä siitä
voimaa saan!

Maanantai

Maanantai suuntaa viikko suunnitelmiin,
toteutuviin unelmiin, toteutuksiin tunnollisiin,
energiaan ja voimaan, tapahtumiin mahdollisiin.

Käännä aikaan uuden lehden,
oot niin suloinen alku
uuden viikon, uuden aamun
tuo mulle ratkaisuja,
paljon onnistumisia ja rohkaisuja!

Tee mulle kaunis maanantai!
Ja viikko siihen perään myös!
Onnistukoon tänään kaikki työs!

Mustikkasuu

Mustikoita maitoon heitin,
ilolla niistä purppuraisen liemen keitin.
Mustikkasuu noin metsän makuun rakastuu.
Kävellessään varvikossa,
heittää muutaman mustikan suuhun ja ilahtuu!
On purppurainen hymy hällä,
 sama iloinen maku
kuin mustikalla tällä!
Kiittää näin iloinen mustikkasuu!

Määräenemmistöpäätöksentekojärjestelmä

Se oli määräenemmistöpäätöksentekojärjestelmä, 

joka tuottaa päätelmiä, ajatelmia aikuisten oikeasti pitkillä sanoilla hämmentäen. Siispä annan sulle vastauksen

Se oli määräenemmistöpäätöksentekojärjestelmä jolla
lentokonesuihkuturbiinimoottoriapumekaanikkoaliupseerioppilaat suorittivat pientalokolmivaihevaihtovirtakilowattituntimittarimaksun hinnat. Vai oliko sittenkin?

määräenemmistöpäätöksentekojärjestelmä, joka ratkaisi tuloksen kun sähköpyörätuolisalibandymaajoukkue sai maalin viimeinkin? Vai oliko se sittenkin?

määräenemmistöpäätöksentekojärjestelmä joka sai päätökseen kokonaisvaltaiseen hyväänoloon pyrkivän hermorataterapeutin hääyöaikeet sekkailuineen, vai oliko se sittenkin?

määräenemmistöpäätöksentekojärjestelmä, joka lopetti tämän runon tilauksen? 

Kauneus

Kauneus viehättää ja viettelee,
sulkien silmät uneen iloiseen.
Hartaasti katseet kerää jokaisen
onnea noin luvaten.
Kauneus kaikkialla kukoistaa,
kuin tuhat aurinkoista suudelmaa
silti hetkessä jo uudeksi vaihtuen
noin katsojilta kadoten.

Hymy

Hymy hymyilee sinulle laulun,
tuon makean upean naurun.
Helskyen hiljaa huulilla,
kohoten kohti korvia.

Hymy tuo makea ja iloinen,
lämmittää mieltä katsojien.
Piristää päivänkin oman,
tehden kaikesta kauniin ja soman.

Hymy on pelkkää lomaa,
Eikä siihen tarvita paljoa,
 vaivaa omaa,
että hymy hersyy huulille
ja joka soluun,
niin päivä paistaa elämään
valaisten sen
jokaisen polun.

Mahdoton rakkaus

Mahdotonta rakkautta etsimässä,
ketä oletkaan noin jäljittämässä?
Etsitkö sutta vai syliä,
kun kuljet pitkin teitä ja kyliä?

Mahdotontako rakkaus sä kysyt?
Ja niin sä paikallasi pysyt,
Et oo lupaa antanut rakkauden tulla,
vielä opittavaa on sulla.

Kieltää voit sä rakkauden,
tuon mahdottoman tunteen,
kieltää sydän pakahtuen,
ettet sä nauttia tästä tunteesta saa,
silti kaipaat niin rakkauden unelmaa.

Katso siis tunnetta, katso pintaa syvemmälle,
nää mitä hänessä näät? Jossa on arvoa sulle,
anna sydämesi rakastaa kaukaa,
jos et pysty muuhun,
sillä rakkaus ei kanna kaunaa,
eikä tuo pahoja sanoja suuhun.

Mitä rakkaus tarkoittaa sulle?
Se voi olla niin monta eri asiaa mulle?
Etsitkö toista mitä varten?
Anna toivees kuulua korviin onnetarten!

Mahdotonta rakkaus?
Enkö jo saisi, jonkun joka rakastaa,
jota voisin rakastaa!
Miksi kielto merkit vain nään,
edessä tuonkin pään?

Rakastaa jo niin tahtoisin,
silti kiellän kaiken sen,
sillä se on mahdotonta,
Rakkaus mulle tiedän sen.

Tiedätkö todella?
Tiedätkö mitä kiellät?
Kiellät rakkauden yhdeltä johon olet viehtynyt,
sen johon mielesi on mieltynyt.

Kiellät itseäsi rakastamasta,
kiellät toista olemassa olemasta,
kiellät ajatusta mahdottomasta,
kiellät kaikkia rakastamasta.

Ja jokainen kielto lisää katkeruutta,
holtittomuutta, tunnottomuutta,
vihaa ja suunnattomuutta.

Miksi rakkaus on mahdotonta?
Hyväksy rakkaus, tutki tuntematonta,
Ymmärrä mistä pidät, suuntaa suunnatonta
kerro mitä haet ja kohtaa rakkaus,
äläkä leiki enää onnetonta.

Kehäkukka

Kehäkukka kaunoinen
oranssikeltainen, tarhurin
tummempi sydän keskellä sen
kukan tuon kesäisen
yksivuotisen

Konsta koira

Hei Konsta koira
kunnon kuoma
maistuuko sulle aina ruoka?
Pitele hetki tätä herkkua somaa,
taistellen siitä kuin se olisi omaa.

Pieni hetki,
niin lenkille mennään
metsään kierimään
rannalle leikkimään
ja minne pää kääntyy
sinne sännätään.

~Kuului tuolta outo ääni
Jänis? Orava? Naapurin kerttu?
Oho innostuin,
se olikin leppäkerttu!

Joko siis Konsta koirasta kuulit,
isoksikin koiraksi, sitä luulit?
Pienen koiran hymy on sillä,
kunhan rapsutat vaikka millä!

Kähvelletty

Kähvelletty on
Mun sydämmeni on.
Anastettu on
Mun sydämmeni on.
Viety luotain on
Sydämmeni mun.
Veikö roisto verraton
sen luoksesi sun?

Miksi kähveltää sen tahdoit maailma,
Miksi sen toiselle antaa.
En nää ees ulappaa, enkä rantaa,
Miksi en saa omaani kantaa?

Mitä toinen sillä tekee?
Vai sainko sittenkin murheeksein
Syömmein toisen,
Vaihdokkaana vaihtui takomaan
Rytmin loisen?

Maailma miksi näin kidutat sydän parkaa
Ihmettelen miksi? Se perään kaikkien karkaa
Uskonko harhaan että se ryövätty on
Kestänkö tän rakkauden tuomion?

Kähvelletty on
Mun sydämmeni on.
Anastettu on
Mun sydämmeni on.
Viety luotain on
Sydämmeni mun.
Veikö roisto verraton
sen luoksesi sun?

Tuo ryöstäjä vei kaiken!
Annoinko itse sille varkaalle luvan?
ja laittoi ketale
Paikalle oman kuvan,
tehden siitä kaipauksen tuvan!

Ryöstäjä jäi mieleen,
tarttui lujasti kieleen, etten puhua voi
Olenko lankulla kohti merta
Syvyyttä seitsemän meren

Ei auta uiminen ei pyristely,
Hauta kutsuu entistä elämää,
Syvyyksiä tutkimaan ja ihmettelemään.

Kähvelletty on
Mun sydämmeni on.
Anastettu on
Mun sydämmeni on.
Viety luotain on
Sydämmeni mun.
Veikö roisto verraton
sen luoksesi sun?

Sydämmeni oo luonani mun!
**********

Sellainen tuotos sattui syntymään sanasta kähvelletty

Nälkä

Nälkä syö suoniani,
Ahmii jokaisen tunteen,
Nälkä herättää hyytävästi,
Jättää vain jäänteet.
Nälkä kutsuu itseäni,
nälkä vain nälkäänsä ahmii.

Silmät kiinni, selkä edellä

Silmät kiinni, selkä edellä

Monta kertaa, silmiisi katsoin
Niissä niin totisen ilmeen näin

Silmät kiinni, selkä edellä
Me, tässä maailmassa kuljetaan

Niin sä sanoit, kun sä katsoit
menneisyytees päin

Silmät kiinni, selkä edellä
Me, tässä maailmassa kuljetaan

Niin sä sanoit, kun sä katsoit
tulevaisuutees päin.

Jos sä tahdot, itseäsi ymmärtää
niin silloin, pysähdy sä,
elämään

Silmät kiinni, selkä edellä
Me, tässä maailmassa kuljetaan

Niin sä sanoit kun sä katsoit,
suoraa silmiini päin.

Silmät kiinni, selkä edellä
Me, tästä maailmasta poistutaan

Niin sä sanoit, ja sä lähdit
hautaasi kaatumaan

Silmät kiinni, selkä edellä
Me, tässä maailmassa kuljetaan

Niin sä lähdit, niinkuin sanoit:
Silmät kiinni, selkä edellä
maailmaasi kulkemaan

Ja minä katson, vielä sinua
Silmät kiinni, selkä edellä
kun tässä maailmassa kuljen vaan.

Ajattelin että hieman avaan tätä:

Katsooko ihminen tulevaisuuttaan menneisyydn lasien läpi? Näkeekö ihminen menneisyytensä? Hän näkee oman versionsa, oman maailmansa. Kaikki näkemämme on menneisyyttä vai voitko sanoa tippuvan esineen uudelleen siinä missä sen viimeksi näit. Menneisyytemme peilautuu tulevaisuuteen, muutenhan ei pystyisi ymmärtämään pallon lentorataa. Ellemme tiedä ja muista mistä se tulee. Siispä kuljemme silmät kiinni menneisyys mielessä kohti tulevaisuutta jota peilaamme menneisyyteen. Sokeina pysähtymättä tähän hetkeen. Useinkaan elämättä tätä hetkeä. Usein ihmisillä on mielessään, joku toinen ihminen. Jonka menneisyyden kuvaa hän pitää mielessään, ettei keskity tähän hetkeen. Tämän hetken mahdollisuuksiin.
Siksi pistin kertojan katsomaan totisiin silmiin. Sillä on monta totuutta, mutta mikään menneisyyden palanen ei ole nykyisyyttä. Ja niin monta palaa joita pitää totena, totuutena. Ehkä on jos tahtoo totuuden, kannattaa pitää kaikkea totuutena, sillä mieli kerää vain paloja kerrallaan.
Ja kaikki on totuutta.

Muistaako ihminen paremmin ne hetket joissa oli läsnä toiselle tai itselleen. Ja eikö ne olekkin juuri ne muistelluimmat hetket joissa tapatui jotain hetkessä? Ajattelematta mitään muuta. Yhtenä mielenä.

Tässä tarkoitan hautaan kaatumisella sitä että unohdetaan, revitään irti ajatukset. Tästä maailmasta poistutaan (tarkoittaa että poistuu, kertojan maailmasta mielestä) siinä mielessä tämä on oikein mielenkiintoinen ajatus että poistutaan selkä edellä. Kertoja näkee vielä kasvot, mutta tämä toinen poistuu. Ja on jo poistunut, mutta menneisyyden peili muistuttaa. Siksikö ollaan innoissaan kun nähdään toinen. Kun saa omaan mieleen läsnä olon totuutta ja huomatakseen vain niiden olevan jo menneisyyden paloja.

Vielä sen verran että siksi selkä edellä, että selän taa ei nää, silmät kiinni ei nää. Kulkea selkä edellä jotta näkee menneisyyden jotta voi ymmärtää tulevaisuutta. Ja kun kuljetaan selkä edellä toista ei tunnisteta kasvoista kun vasta ohittettua toisen, kun kasvot ovat kohdakkain. Kun kaikki totuuden (menneisyyden palat on kokoontuneet menneisyyden peiliin ja heijastanut kuvan ihmisestä) näin on mieleen luotu kuva juuri tavatusta henkilöstä. Ja siksi on niin helppoa olla jälki viisas, kun näämme kuvan kaikki ne palaset jotka olemme keränneet. Kuvasta voi silti puuttua paljon, koska voimme nähdä vain lähelle.

Tässä hetkessä kiitos että luit tämän. Sillä lukeminen on tämän hetken toimintaa, vaikkakin menneitä sanoja. Ymmärtäminen tarvitsee sinulta itseltäsi ymmärrystä löytää oikeat kuvat menneisyyden palapeliin. Jotta näkisit kokonaiskuvaa. Kiitos